Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
lausuntopalvelu.fi
3066/04.02.20.10/2024
LAUSUNTO LUONNOKSESTA UUSIKSI KANSALLISIKSI RAVITSEMUSSUOSITUKSIKSI
Ruotsinkielisten maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f., kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta suomalaisiksi ravitsemussuosituksiksi 2024.
1. Yleiset kommentit
Luonnoksessa, joka perustuu pohjoismaiden ravitsemussuosituksiin, annetaan suosituksia liittyen ruoan ympäristövaikutuksiin mutta kestäviä ruokavalintoja on SLC:n mielestä tarkoituksenmukaista tarkastella paljon laajemmasta tulokulmasta. Varsinaisissa suosituksissa ei ole huomioitu sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen kestävyys, vaikka nämä esiintyvät jo kansilehden kuvassa.
Suosituksissa ei ole onnistuttu havainnollistamaan suomalaisen elintarvikeketjun eri osien keskinäistä kytkeytyneisyyttä ja riippuvuutta. Elintarvikejärjestelmämme on monimutkainen kokonaisuus, jossa sekä kasvinviljelyllä että kotieläintuotannolla on merkittävä rooli. Suosituksissa annetaan paikoin hyvin yksityiskohtaisia tietoja ja paikoin tehdään karkeasti yleistyksiä. Myös globaalit ja kansalliset näkökulmat sekoittuvat paikoin. Tämä kaikki voi aiheuttaa sen, että kohderyhmä, joka ei tunne elintarvikeketjun toimivuutta, on vaikea tunnistaa asiayhteyttä, mittakaavaa ja asioiden laajuutta.
Suomen maatalouden merkittävä omavaraisuus ja huoltovarmuus käsitellään ainoastaan pinnallisella tasolla. Suomalaiset tuotanto-olosuhteemme ja edellytyksemme ruoantuotannolle, elintarvikeomavaraisuudelle ja ruokakulttuurille on paremmin otettava huomioon Suomen ravitsemussuosituksissa.
Maassa, jossa omavaraisuusaste on niin korkea kuin Suomessa (noin 80 %), elintarvikkeiden kulutus ja tuotanto eivät ole erillään toisistaan. Jos ympäristö- ja ilmastokestävyysnäkökulmat sisällytetään suosituksiin, on otettava huomioon myös paikalliset olosuhteet ja ruoantuotannon olosuhteet. SLC:n mielestä on erittäin tärkeää tarkastaa kokonaisuuskuva, kun puhutaan ruoasta, ruoantuotannosta ja varsinkin eläinperäisistä elintarvikkeista ravitsemussuosituksissa. Suomessa on myös erittäin hyvät muut olosuhteet lihan- ja maidontuotannolle mm. laajat vesivarat, nurmea koko maassa sekä korkeatasoinen eläinten hyvinvointi ja hyvä tautitilanne.
Suomen ilmasto-olosuhteet eivät muutu samaa tahtia kuin ravitsemussuositukset päivittyvät. Suomi on edelleen maailman pohjoisin maa, jolla on merkittävä elintarviketuotanto. Suomen kylmässä ilmastossa monet viljelykasvit eivät yksinkertaisesti selviä eivätkä tuota satoa. Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa kylmällä ilmastollamme kotieläintalous on edellytys ruokajärjestelmän ja tuotannon toimivuudelle. Jotta voimme viljellä maata ja tuottaa ruokaa Suomen luonnonvaroilla ja ilmastossa, tarvitsemme tuotantoeläimiä osaksi kiertokulkua. Ihmisravinnoksi kelpaamattoman viljan ja koko maassa kasvavan, mutta ihmisravinnoksi kelpaamattoman ruohon, eläimet voivat jalostaa maidoksi ja lihaksi.
On myös huomioitava, että Pohjoismaiset suositukset on lähdetty päivittämään ennen koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa, jotka ovat muuttaneet suhtautumistamme ruokaan, ruoantuotantoon ja huoltovarmuuteen.
Suomen oma Helmi-ympäristöohjelma ja juuri hyväksytty EU:n ennallistamisasetus pyrkivät lisäämään luonnon monimuotoisuutta ennallistamalla muun muassa perinnebiotooppeja kuten luonnonlaitumia. Tämä ei tule olemaan mahdollista ilman laiduntavia eläimiä. Samalla myös jo käytössä olevat nurmet ovat merkittävässä asemassa hiilen- ja typensidonnassa sekä lisäävät maahan orgaanista ainesta. Sianlihantuotanto toisaalta hyödyntää hyvin elintarvikealan sivuvirtoja ja sekä nauta- että sikatuotannolla on hyviä mahdollisuuksia hyödyntää muun muassa lantaa biokaasuiksi.
SLC pitää myös hyvin tärkeänä, että ravitsemussuositukset huomioivat suomalainen ruokakulttuurimme, jotta suositukset saavat kuluttajien hyväksynnän ja jotta riittävä ravitsemus pystytään turvaamaan esimerkiksi koululaisille. Suomen ruokakulttuurilla on pitkät jänteet, mutta ruokailutottumukset muuttuvat silti hitaasti. Jos ravitsemussuositukset suosittelevat kasvispainotteisempaa ruokavaliota, se tulee vaikuttamaan Suomessa tehtäviin ruokahankintoihin, julkisiin aterioihin ja siihen mitä Suomessa syödään ja seuraamukset vaikuttavat siten myös suoraan suomalaiseen ruoantuotantoon ja tuontiruoan kasvuun. Koko alkutuotanto on yhä erittäin riippuvainen, siitä että meillä on kilpailukykyinen, laadukas ja korkeatasoinen kotieläintuotanto. Laaja kotimainen ruoantuotanto ja kulutus varmistaa ja vakuuttaa elintarvikkeiden saatavuus sekä arjessa että kriisitilanteissa.
1. Spesifiset kommentit
RUOKAVALION YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET:
s. 9 rivi 15–18
”Suomessa ruoan omavaraisuusaste on varsin korkea. Se näkyy muun muassa siinä, että kotimaiset tuotteet aiheuttavat noin kaksi kolmasosaa ruokavalion ilmastovaikutuksesta. Jos ruokavalio muuttuu kasvipainotteisemmaksi, tuontielintarvikkeisiin liittyvien ilmastovaikutusten osuus kasvaa, mutta on kuitenkin kokonaisuutenaan pienempi kuin nykyisessä ruokavaliossa.”
Tässä yhteydessä on huomioitava muitakin kestävyysulottuvuuksia kuin ainoastaan ilmastovaikutus, sillä näin kapea tulokulma aiheeseen vääristää kokonaisuutta. Kappaleessa yhdistetään merkillisellä tavalla korkea omavaraisuusaste ja sen seuraukset isoihin ilmastovaikutuksiin Suomessa ja annetaan liian yksinkertaisella tavalla ymmärtää, että tuontiruokaa yleisesti olisi suosittava pienempien ilmastovaikutusten perusteella.
Olisi myös hyvä pohtia, onko eettistä, että tuontiruoan kautta viedään suomalaisten syömän ruoan hiilijalanjälki kolmansiin maihin, joissa on vähemmän mahdollisuuksia toimia globaalin hiilijalanjäljen ja ympäristövaikutusten pienentämiseksi.
Suomen naudanlihan ja maidon kasvihuonepäästöt ovat jo nyt erittäin hyvällä tasolla verrattuna muihin maiden tuotantoon, esimerkiksi Suomen naudanlihan kokonaispäästöt ovat neljänneksi pienimmät ja maidontuotannon kokonaispäästöt kuudenneksi pienimmät verrattuna 30 muuhun maailman maahan (Luken synteesiraportti 2023).
Tiedämme myös, että monet tuontielintarvikkeet rasittavat muun muassa maiden vesivarat. Esimerkiksi avokadon ja riisin tuotanto voivat kuluttaa paljon enemmän vettä kuin tuotettu naudanlihaa toisissa maailmaan osissa.
Vedenkäytön kannalta nurmella, joka on karjan päärehu Suomessa, on suuri merkitys, koska se käyttää niin sanottua vihreää vettä. Yhden liha- ja maitokilon tuottamiseen tarvittava suuri vesimäärä on siis 90-prosenttisesti vihreää vettä, kun taas niin sanottua sinistä vettä tarvitaan yleensä vain pesuun ja juomiseen (Luken synteesiraportti 2023).
Suomalaiset viljelijät ovat sitoutuneet kestävään, resurssitehokkaaseen elintarviketuotantoon. Maatalousalalla on monia omia tavoitteita ruoantuotannon hiilijalanjäljen pienentämiseksi. SLC ehdottaa, että tekstiin lisätään mainita, että MTK:n ja SLC:n ilmastotiekarttaa parhaillaan tarkistetaan uusien havaintojen perusteella, ja että tiekartta näyttää suunnan, miten maatalousala haluaa pienentää elintarviketuotannon hiilijalanjälkeä.
s. 9 rivi 19–20
”Siirtymällä kasvipainotteiseen ruokavalioon voidaan vähentää myös ruokavalion vaikutusta maailmanlaajuiseen lajikatoon.”
Toinen merkittävä lajikato tapahtuu Suomessa perinnebiotoopeilla. Nämä ovat suurimmaksi osaksi äärimmäisen uhanalaisia, mikä johtaa eniten lintujen, hyönteisien, makro-organismien sekä kasvien lajikatoon. Paras mahdollinen tapa ennallistaa perinnebiotoopit ovat laidunnuksen kautta. Myös Helmi-ympäristöohjelma on asettanut tavoitteen saada vuoden 2030 mennessä 52 000 ha aktiivisia luonnonlaitumia. Tämänhetkinen määrä on reilu 30 000 ha, eli matka on vielä pitkä. Laiduntavia eläimiä tarvitaan siis välittömästi lisää, ja ne ovat tärkeä osaa kestävää maatalousluonnon tulevaisuutta.
Helmikuussa 2024 julkaistussa MTK:n ja SLC:n luonnon monimuotoisuutta koskevassa tiekartassa on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita maatalous- ja metsäluonnon monimuotoisuuden parantamiseksi myös käytännön tasolla.
s. 9 rivi 21–22
“Broilerinlihan lajikatovaikutus johtuu pääosin soijarehun käytöstä.”
Tässä yhteydessä olisi asianmukaista lisätä, että suomalaisessa broilerintuotannossa käytetään noin puolet vähemmän soijaa kuin kansainvälisessä vertailussa ja että suomalaisessa broilerintuotannossa käytetty soija on pitkälti sertifioitua. Ala tekee aktiivisesti työtä yhä suuremman kotimaisen valkuaisrehun omavaraisuuden eteen, jotta soijarehu saataisiin täysin korvattua kotimaisella rehulla.
MAATALOUDEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET SUOMESSA:
s. 9, rivi 33–34
“Ruokavalinnoilla ei pystytä vaikuttamaan suoraan näihin päästöihin, vaan niitä ohjataan suoraan maatalouteen kohdistuvilla toimilla.”
Tämän lauseen jälkeen olisi tärkeää lisätä tekstiin maininta, että MTK:n ja SLC:n ilmastotiekartta näyttää suunnan maatalouden ilmastojalanjäljen pienentämiseksi eri skenaarioiden perusteella.
s. 9 rivi 40–42
”Nautatalous vie siis paljon peltopinta-alaa, mutta toisaalta nurmet ylläpitävät peltomaan hiilivarastoa ja ovat siksi tärkeä osa viljelykiertoja ja mahdollistavat ruoantuotannon myös heikkotuottoisemmilla alueilla.”
Nurmet ovat erittäin tärkeitä Suomelle, osittain siksi, että ilmastomme vaikeuttaa joidenkin viljojen ja muiden viljelykasvien tuotantoa korkeammilla leveysasteilla. Täällä nurmiviljely voi kuitenkin olla hyvä tai joskus ainoa vaihtoehto ruoantuotannolle. Nurmet ovat monivuotisia ja tehokkaita sitomaan hiiltä, parantamaan maaperän rakennetta ja monimuotoisuutta, ja jotkut niistä sitovat myös typpeä. Nurmialueita puolestaan voivat hyödyntää vain märehtijät. Märehtijät muuttavat nurmet, joita ihmiset eivät voi syödä, lihaksi ja maidoksi arvokkaina ravinnonlähteinä.
Pelkästään nurmiviljelyyn soveltuvan maan osuus kasvaa, kun siirrymme ylemmäs Suomea. Kainuussa noin 80 prosenttia peltoalasta on nurmiviljelyssä, ja Lapissa viljellään käytännössä vain nurmea.
s. 9, rivi 45-s. 10, rivi 1
“Monipuolinen, kasvipainotteinen ruokavalio tukee viljelyn monipuolistamista, joka on keskeinen keino kehittää maataloustuotannon kestävyyttä.”
Kasvispainotteisempi ruokavalio voi toki tarjota uusia mahdollisuuksia elintarvikealalle, mutta koko elintarvikeketjun - tuottajista jalostavaan elintarviketeollisuuteen ja kauppaan - on tehtävä yhteistyötä, jotta ketju voisi tarttua mahdollisuuksiin. Ravitsemussuositusten on tuettava maatalouden ja elintarviketuotannon pitkän aikavälin kehitystä.
s.10 rivi 12–13
“Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on yksi pahimmista ympäristöongelmista, joka uhkaa luonnon toimivuutta kokonaisuutenaan.”
SLC ehdottaa, että tekstiin lisätään maininta, että SLC ja MTK ovat yhteistyössä tutkijoiden kanssa laatineet luonnon monimuotoisuuden tiekartta maa- ja metsätaloudelle. Tiekartassa tulee selväksi kolmessa eri skenaariossa, että biodiversiteettiä pystytään lisäämään eri kunnianhimoisella tasolla ja eri hintalapulla. Täten löytyy jo työkalut biodiversiteetin parantamiseen, mutta tähän tarvitaan riittävä rahoitus.
PUNAINEN LIHA:
s. 24 rivi 31–33
”Esimerkiksi naudanlihan ilmastovaikutukset ovat yhdistelmätuotannossa maidontuotannon kanssa selvästi pienemmät verrattuna pihvilihaan erikoistuneeseen tuotantoon.”
Jopa 80 prosenttia suomalaisesta naudanlihan tuotannosta on lypsylehmien tuottamaa, mikä vähentää ympäristövaikutuksia verrattuna liharotuisista naudoista tuotettuun lihaan. Emolehmät ja alkuperäisrodut pystyvät kuitenkin hyödyntämään kaikenlaisia kasveja luonnonlaitumilla paremmin kuin lypsylehmät.
s.25 rivi 1–7: Suositus-laatikko
Edellisessä kappaleessa ympäristövaikutuksista todetaan useita kotimaisen lihan etuja, mm. että naudanlihantuotanto perustuu yhdistelmätuotantoon ja laidunnukseen, mikä edistää monimuotoisuutta ja että sikojen ruokinta hyödyntää sivuvirtoja. Täten SLC ehdottaa, että suosituksissa selkeästi suositellaan lihan valinnassa ensisijaisesti kotimaista lihaa.
SIIPIKARJAN LIHA:
s. 25 rivi 20–21
”Kolmannes suomalaisen broilerin lihan ilmastovaikutuksesta aiheutuu soijarehusta, joka tuotetaan suurviljelmillä vyöhykkeillä.”
Broilerituotannon ilmastovaikutus on parantunut huomattavasti viimeisen 15 vuoden aikana. Erinomainen aminohappokoostumus soijarehuissa tekee kuitenkin siitä hankalaksi luovuttaa ja täten minimoida tuotannon ilmastovaikutus. Alalla on kova tahtotila löytää ratkaisuja tähän kotimaisilla vaihtoehdoilla. Suomessa on jo mahdollistettu soijaton naudanlihantuotanto ja hyvin pienet soijamäärät sikojen rehussa, mutta siipikarjan puolesta työ on vielä tutkinnan kohteena.
Jälleen kerran on tärkeää muistaa, että suomalaisessa broilerintuotannossa käytetään noin puolet vähemmän soijaa kuin kansainvälisessä vertailussa ja, että suomalainen soijaruokinta perustuu suurelta osin sertifioituun soijaan.
PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITE PUNAISEN LIHAN JA SIIPIKARJAN LIHAN KULUTUKSELLE:
s. 25 rivi 26–33: Pitkän aikavälin tavoite punaisen lihan ja siipikarjan kulutukselle
Ei ole tarkoituksenmukaista eikä perusteltua määritellä yhdelle ainoalle tuoteryhmälle pitkän aikavälin tavoite. SLC ehdottaa, että pitkän aikavälin tavoite poistetaan ja että tulevaisuuden ravitsemussuositukset arvioidaan taas kokonaisuutena seuraavan kerran, kun niitä päivitetään.
Yksittäisten eläinperäisten tuotteiden eliminointi ravitsemussuosituksista ei auta aidon kestävän ruokajärjestelmän ja ruoantuotannon luomista maahan, jossa kotieläintalous on edellytys ruokajärjestelmän ja tuotannon toimivuudelle.
MAITO JA MAITOVALMISTEET:
s. 26 rivi 5–6
”Kohtuullinen määrä maitotuotteita sopii ympäristön kannalta kestävään ruokavalioon”.
Tämä toteamus ei ole yhteensovittavissa suosituksissa olevan ehdotuksen kanssa lihankulutuksen pitkän aikavälin tavoitteesta, jossa jopa ehdotetaan 0 g lihaa. Olisi suuri ympäristö- ja resurssihaitta tuottaa maitoa mutta jättää liha käyttämättä. Suomalainen maidontuotanto on täysin sidottuna myös naudanlihantuotantoon, ja kuten aiemmin mainittu 80 % suomen naudanlihasta tulee yhdistelmätuotannon ansiosta lypsylehmiltä. SLC korostaa, että suosituksissa on huomioitava maatalousjärjestelmän realistinen kokonaiskuva.
RAVINNON TURVALLISUUS:
s. 33 rivi 12
”Vaikka Suomessa tarjolla oleva ruoka on päänsääntöisesti turvallista, voi elintarvikkeisiin liittyä vaaratekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa terveydellisiä haittoja.”
Kun kappale aloitetaan tällä tulokulmalla, kuluttajat saattavat pelästyä, että Suomessa olevat elintarvikkeet voivat olla vaarallisia. Lauseen muotoilu tässä muodossa voi antaa väärän signaalin, ja SLC ehdottaa, että lause muotoillaan uudelleen.
Ennen tätä lausetta olisi vielä hyvä nostaa esille suomalaisen ruoan turvallisuus ja puhtaus ja miten tärkeää on ensisijaisesti valita suomalaisia tuotteita. Esimerkkejä voisi olla maidon korkea laatu (jopa 96 % E-luokan maitoa), lähes salmonellavapaa tuotanto ja vähäiset lääkejäämät ruuassa.
RUOKALISTASUUNNITTELU:
s. 36 rivi 41–42
”Ateriat suunnitellaan siten, että asiakas voi täyttää noin kolmannes päivittäisestä energiatarpeestaan pääaterialla”
Viimeaikainen myös mediassa huomioitu trendi on huolestuttava, kun monet oppilaat jättävät kouluruoan syömättä kasvisruokapäivinä. Samalla myös ruokahävikki kasvaa. Kasvisruoan reseptiikkaan ja maistuviin ruokiin on panostettava, jotta kasvisruoka maistuisi ja oppilaat saisivat energiatarpeensa tyydytettyä ja jaksaisivat paremmin.
SVENSKA LANTBRUKSPRODUCENTERNAS CENTRALFÖRBUND SLC R.F.
Mia Wikström, viestintäpäällikkö
Cecilia Nyholm, asiantuntija