Maa- ja metsätalousministeriö
kirjaamo.mmm@gov.fi
Dnr VN/1964/2023
LAUSUNTO: VALTIONEUVOSTON ASETUS LUONNOKSESTA VUODELTA 2023 MAKSETTAVASTA MEHILÄISTALOUDEN KANSALLISESTA PESÄKOHTAISESTA TUESTA
1. SLC haluaa kiittää, että MMM ottaa huomioon mehiläishoitoalan ja etenkin elinkeinotarhaajien vakavan taloudellisen tilanteen (mm. hunajan tuotannon kannattamattomuus) sekä SLC:n viime vuoden ehdotusta korottaa mehiläistalouden kansallisen tuen maksua 25,00 euroon talvehtinutta ja jakautumatonta mehiläisyhteiskuntaa kohti. SLC on tähän tyytyväinen.
2. SLC kuitenkin toivoisi, että elinkeinomehiläishoito Suomessa saisi jatkossa entistä enemmän tukea. Tähän tavoitteeseen voi päästää mm. pesäkohtaisen tuen ehdoin, mikäli tuki tai sen osa kohdistetaan elinkeinotarhaajille. SLC huomaa, että v. 2022 tehtyjen poliittisten päätösten perusteella Suomen CAP-suunnitelman mehiläishoitotuki ei ole suunnattu elinkeinotarhaajille. Tämän takia on tärkeää, että kansallinen pesäkohtainen tuki voisi tulla keinoksi, millä ammattimaista mehiläishoitoa edistetään.
3. Pesäkohtaisen tuen tavoitteena on ollut vuodesta 2002 Suomen epäedullisista luonnonolosuhteista johtuvan kilpailuhaitan kompensoiminen sekä mehiläistalouden jatkuvuuden ja kehittymismahdollisuuksien turvaaminen.
Tällä hetkellä elinkeinomehiläishoidon jatkuvuus ei ole turvattu. Suurin sukupolven muutos vuosiin on meneillään ja se näkyy pesäkohtaisista tilastoista. Riittävä kotimainen hunajatuotanto on riippuvainen etenkin kannattavasta ja pysyvämmästä ammattitarhaajien toiminnasta. Uudet alan innovaatiot ja valtakunnalliset kehittymismahdollisuuden tapahtuvat suurin osin elinkeinotarhauksen myötä. Siitä samanaikaisesti hyödyntävät pientuottajat ja harrastusmehiläishoitajat.
4. Viime vuosien pesäkohtaisen tuen tilastot paljastavat, että hakijoilla on ollut keskimääräisesti 80 kpl mehiläisyhteiskuntaa. Mediaaniarvo on ollut vuodesta 2018 alle 40 mehiläispesää per tarhaaja ja se on laskusuunnalla. Yli 50 pesään tarhaajien osuuden merkittävä ja jatkuva vähentäminen tuen saajien joukossa viime vuosina (5 - 9 % vuosittain) vaikuttaa negatiivisesti kotimaiseen tuotantoon ja monimuotoisuuden ylläpitämiseen pölytyksen kautta. Ammattitarhaajien toiminta tällä hetkellä vielä kattaa lähes koko Suomen alueen. Jatkuva laaja elinkeinotarhaajien toiminta varmistaa mm. sen, että mehiläisiä on riittävästi tarjolla viljeltyjen mesikasvien pölytykseen koko maassa.
5. SLC haluaa tässä lausunnossa toistaa v.2022 vastaavassa lausunnossaan ehdotetut muutokset liittyen tähän valtioneuvoston asetuksen luonnokseen:
a. 3§ Tuen myöntämisen edellytykset: mehiläistarhaajan hallitsema pesien määrä olisi vähintään 50 talvehtinutta mehiläisyhteiskuntaa. Näin varmistetaan, että tuki kohdistuu ammattimaiseen elinkeinomehiläishoitoon ja markkinoille menevään tuotantoon.
b. Tuen korotus 5€ mehiläisyhteiskuntaa kohti säännölliseen luomuvalvontaan kuuluville tukihakijalle, joka on ollut luomuvalvonnassa vähintään yksi vuosi. Näin olen, v. 2023 pesäkohtainen tuki olisi 30€/mehiläisyhteiskuntaa. Tämä korotus ei koskisi mehiläisyhteiskuntia, jotka ovat siirtymävaiheessa. Luomuhyväksyntä pitää olla voimassa tukihakemuksen hetkellä. Viiden euron korotus vastaa 20 % perustasoa, joka kuvaa hyvin luomutarhauksen lisäkustannuksia, varsinkin pakollisesta luomuauditoinnista tulevia lisäkuluja.
SLC:n perustelut yllä mainittuun ovat vastaavia kuten v. 2022 annetussa SLC:n lausunnossaan:
- Ehdotetut muutokset vähentäisivät tuen hallintakustannuksia ja hakemusten käsittelyyn sekä valvontaan liittyvää työmäärä ELY-Keskukselle. Tuen alarajan nostaminen johtaisi myös mehiläishoidon tehostamiseen ja parempaan suunniteluun hunajatuotantotiloilla. Tuen vaikuttavuus kasvaisi.
- MMM ei esitä perustelut, miksi asetuksen luonnoksessa osoitettu minimimäärää pitää olla 15 talvehtinutta mehiläisyhteiskuntaa. On varsin epäselvä, mihin taloudellisen laskelmaan tai muun selitykseen tämä arvo perustuu.
- SLC:n ehdottama pesien minimimäärä on perusteltu seuraavasti. Viisikymmentä tuotantokunnossa olevaa mehiläisyhteiskuntaa tuottaa Suomen olosuhteissa keskimäärin 2000-2500 kg hunajaa. Määrä 2500 kg kuvaa Suomen laissa säädettyä määrää (Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikehygieniasta 318/2021 16 §), joka voidaan pitää harrastus- ja elinkeinotuotannon rajana.
Yllä mainitut SLC:n ehdottamat muutokset eivät aiheuttaisi valtion v. 2023 budjetille ylimääräisiä kustannuksia. Tuen alarajan muutos vähentäisi tukiylläpitämiseen liittyviä hallintokustannuksia ja tehostaisi valvontaa. Noilla ehdoilla tuki kohdistuisi pysyvään ja ammattimaiseen, markkinoille suunnattuun mehiläistalouteen, ym. pölytyspalvelun tehostamiseen.
- Sillä luomutarhauksen osalta Suomen CAP-suunnitelman ”Luonnonmukaisen tuotannon korvaukset” toimenpiteeseen ei sisälletty tuki luomuvalvontaan kuuluville mehiläishoitajille, SLC pitää pesäkohtaista tukikorotusta sopivana pysyvänä ratkaisuna v. 2023 tuotantokaudelta eteenpäin. V. 2021 julkaistussa Luomu 2.0 – Suomen kansallinen luomuohjelmassa vuoteen 2030 mainitaan, että ”luomuhunajantuotannolle olisi myönnettävä korkeampaa tukea korkeimpien tuotantokustannusten takia.” Se tapahtuisi Luomumehiläistarhaajille maksettavan pesäkohtaisen tuen korottamisen kautta (sivu 23). Luomutarhaajien ja mehiläispesien määrä on Suomessa laskusuunnalla, mutta luomuhunajan tuotantopotentiaali on iso, mikäli markkinat kehittyvät ja kannattavuus parannee. Tuki luomuhunajatuotannolle parantanee sivutuloksena myös luomumehiläishoidon tilastoja. Tukivalvontaa voisi yhdistää luomuvalvonnan kanssa, joka suoritetaan jokaiselle luomutarhaajalle vuosittain. Sen kautta voidaan tehostaa luomuhunajan alkuperämerkintää ja jäljitettävyyttä.
6. Lisäksi, SLC ehdottaa seuraavia muutoksia ja täsmennyksiä MMM-asetuksen luonnokseen:
a. 2§ 2)
Mehiläisyhteiskunnan määritelmään lisätään ”ja joka on rekisteröity eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetuin lain mukaisesti kaudella 1.10.2022 - 1.5.2023”.
Peruste: tässä kohdassa varmistetaan, että tuki maksetaan olemassa oleville pesille ja tarhaajat ymmärtävät heille laissa annetut velvollisuudet rekisteröidä pitopaikat sekä noihin kuuluvat pesien määrät. Näin tehostetaan pitopaikan rekisterin ulottavuutta ja Suomen mehiläishoitoalan tilastoja.
b. 2§ 3)
Eteläisessä Suomessa sekä Ahvenanmaalla tuotantokausi alkaa aikaisemmin jo toukokuussa. Silloin mehiläispesiin kertyy jo tuoretta hunajaa, mutta myös muut mehiläistuotteet, joilla on mehiläistaloudessa yhä merkittävämpi rooli, kuten mehiläisten siitepöly, propolis ja mehiläisaines (esim. emokasvatus, tekoparviä). Mehiläishoitajat ovat silloin jo tarkistaneet hyvän käytännön ohjeiden mukaan, ovatko mehiläisyhteiskunnat selvittäneet talvesta ja suorittaneet ensimmäisen hoitotoimenpiteet tarhoilla.
Tästä johtuen asetuksessa tulisi tuotantokaudeksi määrittää 1.päivästä toukokuuta 30 päivään syyskuuta 2023.
c. 5§
Julkisen tuen ehdot ja maksaminen pitäisivät perustua tosiasioihin, muuten tuen tavoitteet ei saavuteta ja tukitilastot eivät vastaa todellisuutta sekä Ruokaviraston pitopaikan rekisterissä olevaa tietoa.
Suomen mehiläishoitoalan tilastot perustuvat osittain mm. pesäkohtaisen tukitilastoihin, jotka ovat tällä hetkellä Suomessa luotettavimpia. Tästä syystä on tärkeää, että pesämäärä, jolle tuki haetaan, vastaisi tositilanteeseen tarhoilla.
Mehiläisyhteiskuntien talvitappiot ovat mehiläishoidossa yleisiä. Talvitappion suuruudessa on isoja eroja tarhaajien välillä ja siihen vaikuttavat monenlaiset tekijät, mm. tarhaajan ammattimaisuus. Talvitappioiden suuruus on tiedossa jokaisella mehiläistarhaajalla ennen tuen hakua keväällä. Eri selvityksien laittaminen ja arviointi lisää työmäärä tukihakijalla sekä viranomaisilla. Asetuksen luonnoksessa mainittua vakiintunutta määrää ei ole mahdollista määrätä, sillä yrityksen tarpeet muuttuvat ja niiden kanssa myös tuotantopesien määrä. SLC esittää, että yllä mainituista syistä tuki voidaan myöntää vain siihen varsinaiseen talvehtineiden mehiläisyhteiskuntien määrään, joka on ollut hakijalla rekisteröity eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetuin lain mukaisesti tuotantokauden edeltävällä kaudella, joka on alkanut lokakuun 1. päivällä tukivuotta edeltävällä syksyllä (esim. tulevalle tukivuodelle 2023 tämä tarkoittaisi kautta 1.10.2022 – 30.4.2023 mikäli hyväksytään SLC:n muutosehdotus tuotantokauden pituudeksi 1.5.2023 – 30.9.2023).
SLC toivoo, että pesäkohtainen tukijärjestelmä jatkuu myös kaudella 2024-2027 ja näin tulee täydentämään muut mahdolliset tuet, joista voivat elinkeinomehiläis-hoitajat hyötyä.
Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC r.f.
Jonas Laxåback
verksamhetsledare
Stanislav Jas
sakkunnig biodling
