Vihreät elinkeinot ovat EU:n tulevaisuus

SLC:n EU-vaaliohjelma 2024

EU-vaalit 9. kesäkuuta ovat mitä suurimmassa määrin maa- ja metsätalousvaalit. EU vaikuttaa suuresti maa- ja metsätalouteen sekä yhteiskuntaan laajemmin. Vuoden 2024 vaalien jälkeinen työ EU:n direktiivien, asetusten ja strategioiden on luotava pohjaa kannattavalle, kestävälle ja kasvavalle ruuantuotannolle sekä metsätaloudelle, joka kantaa yli sukupolvien ja edistää hyvinvointiamme uusiutuvien raaka-aineiden kautta.

Ilmaston lämpeneminen, pandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat selkeästi osoittaneet, että EU:n on lisättävä omavaraisuuttaan ja vähennettävä riippuvuuttaan fossiilisesta tuontienergiasta. Nykyinen yhteinen maatalouspolitiikka (CAP) on suunniteltu erilaisissa olosuhteissa ja se pienentää ruuantuotantoamme. Euroopan komission lainsäädäntötsunamin Green Deal, Pellolta pöytään-strategia, biodiversiteettistrategia, maaperästrategia, metsästrategia, 55 %-paketti, ennallistamisasetus, taksonomia ja monet muut lainsäädäntöhankkeet ovat hyvistä aikeista riippumatta osoittaneet, että keskusjohtoinen lakivalmistelu, jossa ei kuunnella maa- ja metsätalouden harjoittajia, voi olla tuhoisaa sekä EU:n uskottavuudelle että koko tulevaisuudelle. Hyvät aikeet eivät ikinä kompensoi vääriä toimenpiteitä.

Maa- ja metsätalous on pitkäjänteistä työtä, jota on tehtävä sopusoinnussa luonnon kanssa ja paikallisista lähtökohdista. Fokuksen on oltava kasvussa ja kannattavuudessa, jotta EU olisi merkittävä tekijä tulevaisuudessa. Me voimme tuottaa ruokaa, puuta ja energiaa siten, että se tukee asetettuja ilmastotavoitteita ja siten, että luonnon monimuotoisuus vahvistuu.

Valittavaan EU-parlamenttiin tarvitaan edustajia, jotka ovat kiinnostuneita maa- ja metsätaloudesta ja jotka näkevät, että meidän toimintaedellytyksiämme ohjaa biologiset prosessit, jotka kantavat yli sukupolvien. Ainoastaan kannattava ja kilpailukykyinen toiminta voi kilpailla menestyksekkäästi kolmansien maiden kanssa. EU:n maa- ja metsätalouden merkityksen tulee kasvaa – ei kutistua!

Suomalaisilla EU-parlamentaarikoilla on tärkeä tehtävä – heidän on kerrottava, mitä suomalainen malli tarkoittaa. Meillä on asetettu korkeat tavoitteet liittyen puhtauteen, eläintenpitoon, ilmasto- ja monimuotoisuuspolitiikkaan. Oikean tiedon on tavoitettava EU-komissio, komission valmistelevat virkamiehet sekä muiden maiden EU-parlamentaarikot. SLC haluaa, että seuraava maatalouskomissaari saisi vahvan aseman ja toimisi EU-komission varapuheenjohtajana. SLC toivoo myös, että komission metsäasiat olisivat paremmin koordinoituja. SLC katsoo, että Suomen on tavoiteltava maatalouskomissaarin tehtävää.

SLC yhtyy EU-komission entisen puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin näkemykseen, että EU:n tulee olla suuri suurissa kysymyksissä ja pieni pienissä kysymyksissä. Laaja-alaiset tavoitteet on asetettava yhteisesti. EU:n kilpailukykyä on vahvistettava yhteisillä panostuksilla tutkimukseen ja innovaatioihin, kun taas yksityiskohtainen sääntely tulee jättää jäsenvaltioille. Näillä keinoilla EU voi olla maailman kärkeä talouskasvussa, kestävässä kehityksessä ilmaston ja monimuotoisuuden kannalta sekä kehittyä demokraattiseen ja ihmisläheiseen suuntaan.

Jokainen ääni lasketaan. On erinomaisen tärkeää, että kaikki, jotka haluavat taata turvallisen ja kestävän tulevaisuuden, lapsemme ja lapsenlapsemme, käyttävät äänensä EU-vaaleissa. Valitse ehdokas, joka haluaa turvata, että kaikilla on ruokaa ja joka haluaa tehdä työtä sen eteen, että kuljemme fossiilitaloudesta vihreään tulevaisuuteen!

Mats Nylund,  
keskusliiton puheenjohtaja, SLC 

1. Maatalous

Meidän pitää tuottaa enemmän ruokaa – ei vähemmän

Yhteinen maatalouspolitiikka on yli kuuden vuosikymmenen ajan ollut merkittävä huoltovarmuustekijä ruuantuotannon osalta. Politiikan painopiste on ajan saatossa muuttunut jonkin verran. Alkuun vientituella oli suuri merkitys, mutta tänä päivänä sitä ei ole enää ollenkaan. Edellisten uudistusten yhteydessä painopiste on siirtynyt ilmastoon, ympäristöön ja monimuotoisuuteen. Tässä työssä Green Deal on ollut merkittävä tekijä. Siirtymä on valitettavasti osin syrjäyttänyt yhteisen maatalouspolitiikan tärkeimpiä perustehtäviä eli maanviljelijöiden kohtuullisen toimeentulon turvaamisen. Toinen valitettava kehityssuunta on ollut maatalousyrittäjiin kohdistuvan byrokratian lisääntyminen.

Nyt valittava EU-parlamentti tulee asettamaan talouskehykset seuraavalle ohjelmakaudelle. On erittäin tärkeää, että yhteiselle ruuantuotannolle taataan riittävät resurssit. Talouskehyksen on myös sisällytettävä sopeuttamistoimia EU:n laajentumista ja erityisesti Ukrainan liittymistä silmällä pitäen. Talouskäsittelyssä suomalaiset EU-parlamentaarikot eivät saa unohtaa niitä erityistarpeita, joita Euroopan pohjoisilla alueilla on, jotta ruuantuotanto jatkossakin olisi mahdollista myös näillä alueilla.

Edellisen vuosikymmenen aikana elintarviketuotanto on nopeasti kyennyt sopeutumaan niihin muutoksiin, jotka ovat olleet välttämättömiä pandemiasta ja Ukrainan sodasta johtuen. Sopeuttamistoimet on suurelta osin voitu rahoittaa yhteisen maatalouspolitiikan talousraameista. Valitettavasti nykyiset talouskehykset ovat liian pieniä ja jäykkiä suhteessa niihin haasteisiin, joita elintarvikesektori tulee kohtaamaan. Tulevan maatalouspolitiikan tulee sisältää enemmän joustoa, jotta kyetään vastaamaan paremmin erilaisiin kriisitilanteiden aiheuttamiin tarpeisiin sekä jäsenmaille joustavat mahdollisuudet turvata oma elintarvikehuoltonsa.

Viimeisten parlamenttikausien aikana keskustelu EU:ssa on ollut hyvin negatiivinen suhteessa uusiin kasvinviljelytekniikoihin, kuten geenisaksiin ja GMO:on, joilla voisi parantaa maatalouden tuottavuutta. Se on johtanut siihen, että EU on menettänyt asemiaan muihin elintarvikkeita tuottaviin maanosiin nähden sekä siihen, että kiinnostus uusien tuotosta parantavien keinojen kehittämiseen on vähentynyt oleellisesti. Tulevan EU-parlamentin on otettava aktiivinen ote, jotta EU voisi olla vahva toimija YK:n Ei nälkää-tavoitteen (Zero Hunger) saavuttamiseksi.

Elintarviketuotantoa harjoitetaan läheisessä yhteydessä ympäristön kanssa. Maanviljelijälle on elintärkeää, että maaperän tuotoskyky säilytetään ja ettei sitä mitenkään vaaranneta. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen askarruttaa maanviljelijöitä. Eläinten hyvinvointi on tärkeää eläintuotantoa harjoittaville tuottajille. Hyvän maaperän, luonnon monimuotoisuuden ja eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi tarvitaan tukipolitiikkaa, joka ylläpitää eläintuotantoa, kannustaa monipuolisen tuotantokasvien kirjon ylläpitämiseen sekä huomioi vähempituottoisten alueiden ympäristöarvoja. Suomen ilmasto muuttuu, mikä edellyttää tehokkaampia kasvinsuojelukeinoja, mutta myös mahdollistaa sellaisten kasvien viljelyn, joita ei aiemmin ole voitu Suomessa viljellä, esimerkiksi viinirypäleitä. Tässä yhteydessä on tärkeää, että EU mahdollistaa jäsenmaiden liittyminen sellaisiin tukijärjestelmiin, jotka eivät aiemmin ole olleet jäsenmaalle ajankohtaisia.

Vuonna 2019 tehtiin EU-tason päätös siitä, että elintarvikeketjun heikoimman osapuolen, eli alkutuottajan asemaa tulee vahvistaa. Heikomman osapuolen asemaa turvaavaa UTP-asetusta on nyt muutaman vuoden aikana toteutettu kansallisesti. Direktiiviä tulee nyt arvioida ja sopeuttaa niihin muutoksiin, joita vähittäiskaupassa on tapahtunut, kun kauppa yhä enenevässä määrin on ylivaltiollista ja keskittynyttä.

SLC pitää tärkeänä, että:

• EU:n tulevan monivuotisen rahoituskehykseen tulee sisällyttää riittävästi varoja, jotta alkutuottajien tulotaso voidaan turvata sekä elementtejä, jotka kannustavat maanviljelijöitä käyttämään uusia tuotantotapoja. Rahoituskehyksen tulee myös huomioida EU:n laajentuminen,
• EU:lla tulee olla vahva alkutuotannon kriisireservi, joka voidaan aktivoida kriisitilanteissa,
• tulevan yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n tulee huomioida EU:n pohjoisten alueiden tuotanto-olosuhteet siten, että epäsuotuisista ilmasto-oloista maksettava korvaus säilyy,
• tuotantoon sidottuja tukia voidaan maksaa eläin- ja erikoiskasvituotannolle sekä siten, että kansalliset ohjelmat saavat jatkoa,
• kansallinen lisärahoitus EU-rahoitettuihin tukikeinoihin on myös mahdollistettava,
• suomalaisen ja pohjoismaisen alkutuotantomallin tulee olla se vertailutaso, johon maatalouspolitiikan tavoitteet asetetaan,
• Green Deal- ja Pellolta pöytään-strategioiden seuraajien tulee rakentua pohjoismaisten tavoitteiden varaan. Pohjoismaat ovat edelläkävijöitä luonnon monimuotoisuudessa, eläinten hyvinvoinnissa, luonnon- ja vesiensuojelussa,
• elintarvikeketjussa alkuperämerkinnät ovat selkeitä ja sisältävät tuotantomaan,
• UTP-direktiiviä uudistetaan siten, että kansallisten tahojen oikeuksia vahvistetaan siten, että alkutuottajilla olisi oikeudenmukainen markkina käytettävissään,
• CAP:n tulee myös jatkossa priorisoida nuoria maatalous- ja puutarhatuottajia kohdennetuilla tukimuodoilla, jotka alentavat aloittavien yrittäjien kustannuksia,
• koko elintarvikesektorin kannattavuutta vahvistetaan, jotta ala olisi houkutteleva.

2. Metsä

Ilmastoviisaita ja uudistuvia raaka-aineita metsästä

Metsä on tärkeä ja uudistuva resurssi, jolla turvataan EU:n omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Metsästä saadaan muun muassa rakennusmateriaaleja, energiaa sekä varsinkin kriisitilanteissa tuotteita, jotka ovat välttämättömiä terveyden- ja sairaanhoidossa sekä yleisen hygienian ylläpitämiseksi.

Metsästä saatavat tuotteet ovat tärkeitä, koska ne on valmistettu uusiutuvasta raaka-aineesta, ne ovat kierrätettäviä joko tuotteina tai energiana ja ne korvaavat fossiilisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Panostukset metsän kasvun lisäämiseen ja metsänkäyttöön luovat EU:lle mahdollisuuden panostaa kestävään ja vihreään biotalouteen.

Vaikka EU:lla ei virallisesti ole metsäpolitiikkaa eikä edes oikeutta käyttää päätösvaltaa metsäpolitiikassa, vaikuttavat EU:n ympäristö-, ilmasto-, energia-, alue-, maaseutu- ja maatalouspoliittiset päätökset merkittävästi siihen sääntelyyn, jolla metsää ja metsien käyttöä ohjataan EU:ssa. Käytännössä EU:lla on hyvin vahva rooli metsäpolitiikassamme.

Metsät ovat hyvin erilaisia Euroopan eri osissa. Biologiset ja ekologiset olosuhteet ovat erilaisia. Siitä syystä metsillä on myös erilainen asema eri alueilla. Joillakin alueilla metsät ovat talouden perusta, ja metsien asema uusiutuvien raaka-aineiden tuottajana on tärkeä. Toisilla alueilla metsien virkistyskäyttö on tärkeintä ja joillakin alueilla metsäpalojen estäminen ohjaa metsien käyttöä. Metsien omistussuhteet vaihtelevat myös, mutta kaiken kaikkiaan yksityiset metsänomistajat ovat EU:n suurin omistajaryhmä, kun noin 60 prosenttia metsistä on yksityisomistuksessa.

Kaikessa metsiä koskevassa päätöksenteossa on oleellista harkita, mitä lisäarvoa saavutetaan sillä, että päätöksiä tehdään EU-tasolla. Kun lisäarvoa on saavutettavissa, tulee sääntely olla sellaista, että se sallii paikallisten olosuhteiden huomioimisen parhaalla mahdollisella tavalla. Yleisellä tasolla direktiivit ovat parempia kuin asetukset, ja päätöksentekoa ei tule etäännyttää paikallisista olosuhteista delegoidulla sääntelyllä. Sama ratkaisu ei välttämättä ole käyttökelpoisin kaikilla alueilla.

Metsää koskevat päätökset tulee tehdä tieteellisin perustein ja siten, että kuullaan laajasti tutkimusta ja tutkimustuloksia eri puolilta Eurooppaa. Päätösten tulee myös pohjautua luotettaviin vaikuttavuusarviointeihin, jotka huomioivat kestävyyden kolme pilaria – taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden periaatteet. Uusien lakiesitysten noustessa käsittelyyn, on tärkeää, että hyödynnetään olemassa olevaa tietoa ja sääntelyä, myös muiden alojen EU-sääntelyä.

SLC pitää tärkeänä, että:

• sekä EU-parlamentissa että ministerineuvostossa sovelletaan jaettua päätösvaltaa ja että maatalous- ja ympäristövaliokuntien välillä löydetään kompromissi,
• lisäpanostuksia tarvitaan metsien kasvuun ja metsien käyttöön, jotta luodaan mahdollisuuksia panostaa kestävään ja vihreään biotalouteen,
• alueelliset ja paikalliset olosuhteet tulee huomioida päätöksenteossa ja että yhteinen ratkaisumalli koko EU:lle ei ole soveltuva malli metsäkysymyksissä,
• yleisellä tasolla direktiivit ovat parempia kuin asetukset, ja päätöksentekoa ei tule etäännyttää paikallisista olosuhteista delegoidulla sääntelyllä,
• EU-päätösten on nojauduttava tosiasioihin, tutkimustuloksiin ja vaikutusten arviointeihin, jotka huomioivat kestävyyden kolme dimensiota,
• puun kestävyyskriteeristö ei voi olla erilaista riippuen siitä, mihin puuta käytetään.

3. Energia

Korvataan fossiilinen energia kestävillä ratkaisuilla

EU:n on lisättävä energiaomavaraisuuttaan. SLC pitää tärkeänä, että Euroopan parlamentti määrätietoisesti tukee uusiutuvan energian käyttöä, jotta yhteiskunnan riippuvuus fossiilisesta energiasta vähenisi. MTK:n ja SLC:n ilmastotiekartta vuodelta 2020 tähtää siihen, että maatalouden ilmastokaasujen nettopäästöt vähenevät 29 % vuoteen 2030 mennessä ja siinä painotetaan biokaasun ja aurinkoenergian hyödyntämisen lisäämistä sekä maataloudessa että yhteiskunnassa laajemmin. Biokaasulla voi olla merkittävä rooli myös sellaisilla alueilla, joilla ei ole merkittävää eläintuotantoa. Uusiutuvan energian direktiiviä RED III tullaan todennäköisesti päivittämään tulevalla kaudella. Uusista tavoitteista vuodelle 2040 tullaan nähtävästi jättämään ehdotus jo helmikuussa 2024.

RED III-direktiivin tärkein tavoite on lisätä uusiutuvan energian osuus koko EU:ssa nykyisestä 32 prosentista 42,5 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomessa uusiutuvan energian osuus kokonaiskäytöstä on 42 % (2022). Direktiivi sisältää yksityiskohtaisempaa sääntelyä useista asioista. SLC:n näkökulmasta yksi tärkeimmistä kysymyksistä on, että voimme myös tulevaisuudessa hyödyntää metsästä saatavaa biomassaa matkalla kohti fossiilivapaata yhteiskuntaa. 72 % (2020) uusiutuvasta energiasta koostuu erilaisista puupohjaisista polttoaineista.

SLC haluaa, että myös alkutuotanto saa osansa edullisesta rahoituksesta taksonomian puitteissa. Taksonomia on yhteinen luokittelujärjestelmä, jonka tavoite on määritellä ympäristönäkökulmasta kestäviä investointeja. Taksonomia on tärkeä väline, jotta investorit ja yritykset voivat kohdistaa pääomia kestävämpiin vaihtoehtoihin. SLC edellyttää, että kestävän maa- ja metsätaloustuotannon tulee olla kestävää myös taksonomian puitteissa.

SLC pitää tärkeänä, että:

• Euroopan parlamentti ja Euroopan unioni kokonaisuutena määrätietoisesti tukevat uusiutuvan energian käytön lisäämistä, jotta yhteiskunnan riippuvuus fossiilienergiasta vähenisi,
• metsäperäistä biomassaa voidaan käyttää, jotta riippuvuutta fossiilienergiasta voidaan vähentää,
• myös alkutuotanto saa osansa edullisesta rahoituksesta taksonomian puitteissa, koska toiminta on kestävää.

4. Maaseutu

Panostuksia maaseudun vahvuuksiin

Maaseudun asukkailla tulee olla pääsy tarvittaviin palveluihin, infrastruktuuriin ja kiinnostaviin työtehtäviin, jotta eurooppalainen yhteiskuntamme toimii. Hyvään elämään pitää olla mahdollisuus, riippumatta asuinpaikasta. Toimivat liikenneyhteydet ja vireä kulttuurielämä ovat myös oleellisia tekijöitä maaseudun vetovoiman kannalta.

Nykyisellä CAP-suunnitelmalla on asetettu korkea tavoitetaso mitä yrittämiseen tulee. Tulevalla kaudella on nähtävissä, että infrastruktuurihankkeille on suuri tarve erityisesti Lounais- ja Länsisuomessa. Tarve koskee teitä, rautateitä, lentokenttiä ja satamia sekä digitaalisia rakenteita. Suomi on logistiikan näkökulmasta saari, ja yli 90 prosenttia maamme ulkomaankaupasta tehdään merikuljetuksin. Suomen geopoliittinen asema on hankala, mitä suljettu raja Venäjälle selkeästi alleviivaa.

SLC pitää myös tärkeänä, että EU yhteistyössä Itämeren ympärysmaiden kanssa kantavat vastuunsa yhteisen meremme hyvästä tilasta. Tutkimushankkeita, puhdistusmenetelmiä ja tarkempaa sääntelyä jätteiden dumppaamiselle on priorisoitava.

EU-kansalaisten turvallisuus on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Asetusten ja direktiivien tulee huomioida paikalliset olosuhteet ja läheisyysperiaatetta on noudatettava villieläimiä koskevissa kysymyksissä. Jäsenmaille on taattava mahdollisuus kannanhoidolliseen suden, merimetson ja valkoposkihanhen metsästykseen.

SLC pitää tärkeänä, että:

• EU aktiivisesti osallistuu Länsi-Suomen infrastruktuurihankkeisiin. Vientisatamiin on panostettava ja kiinteä yhteys länteen on saatava selvitykseen,
• EU:n politiikan tulee edistää maaseudun palveluiden ylläpitämistä,
• EU:n tulee myöntää riittävät varat maaseudun kehittämiselle seuraavassa pitkän aikavälin rahoituskehyksessä ja CAP-suunnitelmassa,
• läheisyysperiaatetta on noudatettava suurten petoeläinten sekä vieraslajien, kuten merimetson, osalta,
• EU:n tulee edistää hyljetuotteiden markkinoille saattamista,
• turkistuotantoa tulee voida kehittää,
• EU ajaa yhteistä politiikkaa Itämeren tilan parantamiseksi.

5. EU:n laajentuminen

EU:n laajentuminen edellyttää maatalouspolitiikan uudistamista

EU on vuoden 1973 jälkeen ottanut uusia jäsenmaita. Jotta uusien maiden olisi mahdollista liittyä Euroopan unioniin, tulee niiden täyttää erilaisia poliittisia ja taloudellisia ehtoja. Se merkitsee muun muassa sitä, että uusien jäsenmaiden tulee kunnioittaa ja edistää EU:n demokraattisia arvoja. Poliittisiin vaatimuksiin kuuluvat vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusturvallisuuden, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittaminen ja suojelu. Taloudellisiin vaatimuksiin kuuluu toimiva markkinatalous ja kyky käsitellä kilpailua ja markkinavoimia. Lisäksi vaaditaan hallinnollista ja institutionaalista kykyä toteuttaa EU:n säännöstä oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Tällä hetkellä yhdeksällä valtiolla on ehdokasmaan status. Näistä valtioista Ukrainan liittymisellä tulee olemaan suurin merkitys SLC:n jäsenistölle. Ukrainassa on yli 40 miljoonaa hehtaaria peltoa ja Ukraina kuuluu maailman suurimpiin elintarvikkeiden vientimaihin. Ukrainan viljan ja öljykasvien vienti on suurempaa kuin koko EU:n nykyinen vienti samojen tuotteiden osalta. Ukrainan jäsenyys tulee merkitsemään suuria muutoksia sekä EU:n sisämarkkinoilla että EU:n asemaan elintarvikkeiden maailmanmarkkinoilla.

Tästä syystä on erittäin tärkeää, että nyt jo aloitettu yhteisen maatalouspolitiikka CAP:n uudistus saa riittävät resurssit ja edellytykset ylläpitää elintarviketuotantoa kaikissa nykyisissä jäsenmaissa. Samaan aikaan on tärkeää ottaa tuleva laajentuminen huomioon jo nyt, ja turvata nykyisten ja tulevien jäsenvaltioiden huoltovarmuus ja edellytykset tuottaa ruokaa myös siinä tilanteessa, että sisämarkkinat ja maailmanmarkkinat muuttuisivat Ukrainan EU-jäsenyyden myötä.

SLC pitää tärkeänä, että:

• EU:n yhteisen maatalouspolitiikan CAP:n budjetin tulee olla riittävä turvaamaan elintarviketuotannon ja maataloustuotannon koko EU:n alueella,
• tulevan CAP-ohjelman tulee mahdollistaa tuotantoon sidottujen, osarahoitteisten ja LFA-tukien maksamisen epäsuotuisille maanviljelysalueille, jotta voimme ylläpitää suomalaisen ruuantuotannon ja maatalouden toimintaedellytykset,
• EU:n sisäisiä markkinamekanismeja tulee kehittää niin, että alkutuottajan asema vahvistuu,
• maatalouspolitiikan tulee keskittyä ydintehtäväänsä – lisätä ja turvata ruuantuotantoa ja vähentää byrokratiaa,
• EU hyväksyy uusia jäsenmaita, kun nämä täyttävät jäsenyysehdot, eikä ohituskaistoja voida sallia.

#EUvaalit2024
#eu2024